Vuonna 1841 kapteeni Johan Fredrik Molander anoi lupaa perustaa ruukin Haapakoskelle. Molanderin kumppanina ruukin perustamisessa toimi kamarineuvos Johan Reinhold Holmberg. 11.toukokuuta v 1842 senaatti myönsi Keisari Nikolai ensimmäisen armollisella suostumuksella kapteeni Molanderille luvan ruukin perustamiselle. Vuonna 1843 ruukin kolmanneksi osakkaaksi tuli Johan Ernst August Boije.

Hieman myöhemmin kapteeni Molander jättäytyi pois ruukin toiminnasta. Holmbergin tehtyä vararikon, ruukki ja siihen kuuluvat maatilat myytiin Pietarilaiselle kauppiaalle, joka jo samana syksynä (1857) myi ruukin Pietarilaiselle liikemiehelle Nikolai Putiloville. Hän oli yksi Venäjän laajan rautatieverkoston kiskojen, vetureiden ja vaunujen päävalmistaja ja omisti Suomessa 1860- ja 1870- luvuilla Huutokosken, Haapakosken ja Oravin. Nämä Ruukit valmistivat raaka-ainetta Pietarissa sijaitsevien rauta- ja teräsvalimoiden tarpeisiin. Putilovin aikana 1870-luvulla ruukki tuotti sulaimia, joista valssattiin Putilovin Pietarin (KIROVIN TEHTAAT) tehtailla ratakiskoja.

Putilov toi aikoinaan Haapakoskelle hienoa väkeä Pietarin hovista joille oli eksoottista vaihtelua kesäpäivät Savon erämaassa.

Ensimmäinen masuuni rikkoutui ja aiheutti suuren tulipalon elokuussa 1859. Tilalle rakennettiin harmaakivestä ranskalaistyyppinen masuuni, joita Suomessa on jäljellä vain kaksi.

Järviraudan tultua kannattamattomaksi Haapakoskella siirryttiin valimo- ja konepajatoimintaan. Turun ja Helsingin alla kulkee Haapakosken valimon viemäriputkia. Sota-aikana valmistettiin kranaatteja ja sotien jälkeen muunmuassa koneita teollisuutta varten(sotakorvaustuotteita) ja isoja venttiileitä.